Tiedätkö sen? Lasten patellofemoraalisen nivelen epävakauden riskitekijät ja hoito

Patellofemoraalinen epävakaus (PFI) sisältää joukon sairauksia, jotka vaihtelevat lievästä pahoinvoinnista ilmeiseen polvilumpion dislokaatioon (LPD). LPD on suhteellisen yleinen, 50 tapausta 100 000 lasta kohti. Ensimmäinen dislokaatio tapahtuu yleensä 15-19 vuoden iässä. LPD on heikentävä sairaus, ja sijoiltaanmenoprosentti konservatiivisen hoidon tai fysioterapian jälkeen on jopa 70 %. Mediaalisen patellofemoraalisen ligamentin rekonstruktio on yleisimmin käytetty kirurginen hoitomuoto. Kuitenkin jopa 16 %:lla potilaista on komplikaatioita, mukaan lukien uudelleensijoituksen. Lisäksi neljännes potilaista tarvitsee jatkoleikkauksen toiseen polviniveleen, jota ei hoideta kirurgisesti. Progressiivisen rustovaurion ja OA:n pitkäaikainen riski LPD:n jälkeen on 6 kertaa suurempi kuin alkuperäisen sijoiltaanmenon jälkeen, minkä vuoksi monet nuoret potilaat kohtaavat OA-riskin 30- ja 40-vuotiaina. PFI:n kattavan ymmärryksen puute on yksi tärkeimmistä esteistä normaalin patellofemoraalisen nivelen konsistenssin palauttamiselle.

RISKITEKIJÄ

PFI:n riskitekijät voidaan jakaa kahteen luokkaan: anatominen poikkeavuus ja kohdistuspoikkeavuus. Reisiluun trokleaarinen dysplasia on tärkein anatominen poikkeavuus, ja kohdistushäiriö sisältää polvilumpion elevaatiota, polvilumpion kiertymistä ja subluksaatiota. Patellofemoraalinen epämuodostuma johtuu biomekaanisista muutoksista, jotka aiheutuvat mediaalisen stabilisaattorin vauriosta, Q-kulman kasvusta, reisiluun anteversiosta ja polvilumpion jänteen lateralisaatiosta. PFI:n riskitekijät on koottu kuvassa 1.

• reisiluun trochlea dysplasia

• poikittaisen hihnapyörän kaltevuuskulma

• hihnapyörän fasetin epäsymmetria

• hihnapyörän syvyys

• epänormaali kohdistus

• korkea polvilumpio

• etäisyys sääriluusta trochleaariseen uraan (tt-tg) kasvoi

• lisää q-kulmaa

• reisiluun anteversio

  
  

KUVAUSTUTKIMUKSEN OMINAISUUDET

PFI:n MRI-löydökset vaihtelevat sairauden vaikeusasteen ja kroonisen luonteen mukaan. Lieville PFI-tapauksille voi olla ominaista polvilumpion dyskinesia, jolle on ominaista Hoffa-rasvatyynyn ylä- ja sivusivujen turvotus (tunnetaan myös nimellä patellofemoraalinen rasvavaikutus). Patellofemoraalinen rasvavaikutus liittyy läheisesti muihin PFI:n riskitekijöihin, mukaan lukien reisiluun niveldysplasia, polvilumpion korkeus, lisääntynyt TT-TG-etäisyys, lateraalinen polvilumpion kallistus ja subluksaatio. Pitkään jatkunut polvilumpion dyskinesia johtaa rustovaurioon ja lateraalisen patellofemoraalisen nivelen varhaiseen rappeutumiseen.

Akuutti polvilumpion dislokaatio (APLD) on PFI:n vakavin muoto. Tavallinen röntgenfilmi näyttää akuuttien vammojen löydön, joihin voi sisältyä niveleffuusio, satunnainen rasva-artropatia, mediaalisen polvilumpion osteokondralin murtuma, polvilumpion lateraalinen kallistuminen/subluksaatio (kuva 8A) ja syvä lateraalinen uurremerkki, joka johtuu lateraalisen reisiluun nivelruston törmäysvauriosta. Akuutin LPD:n spesifisiä MRI-ilmiöitä ovat mediaalinen stabilointivaurio (nähdään 96 %), polvilumpion lateraalinen kallistus tai subluksaatio, osteokondraalinen vaurio ja niveleffuusio (kuvio 2B, C). Useimmissa tapauksissa polvilumpio nollautuu spontaanisti ensimmäisen sijoiltaanmenon jälkeen.

Jopa 70 % potilaista kokee toistuvan sijoiltaan, ja kroonista toistuvaa dislokaatiota voi esiintyä. Tässä tapauksessa magneettikuvaus voi osoittaa kroonisen mediaalisen stabilisaattorin repeämän, polvilumpion mediaalisen epämuodostumisen, mediaalisen polvilumpion luutumista, polvilumpion ja reisiluun rasvaiskua, rustovauriota ja lateraalisen polvilumpion nivelen rappeutumista (kuva 3).

Hoidot

1. Ei-kirurginen hoito:

• Useimmat akuutit polvilumpion dislokaatiot ovat ohimeneviä ja palautuvat spontaanisti. Joskus potilaat, perheenjäsenet, ystävät, valmentajat tai kouluttajat nollaavat polvilumpion manuaalisesti paikan päällä. Jos potilas joutuu päivystykseen polvilumpion sijoiltaanmenon vuoksi, hänelle annetaan tajuissaan sedaatiota. Polvilumpion sulkeutunut väheneminen saavutetaan venyttämällä jalkoja asteittain. Kun olet nollannut, tarkista polvinivel kliinisesti muiden vammojen varalta.

• Vakiohoito polvilumpion ensimmäisen dislokaatioon on ei-kirurginen hoito, ja lyhytaikaisella (2-4 viikkoa) fiksaatiolla lastaan ​​tai polvinivelkiinnityslaitteeseen voidaan hallita kipua ja kudosten alkuparanemista akuutin kohtauksen jälkeen. Tänä aikana kainalosauvojen sallitaan kantaa paino. Tämän jälkeen harjoituksissa käytetään polvilumpion stabiloivia kiinnikkeitä ja fysioterapiaa liikkeen, voiman ja raajojen hallinnan palauttamiseksi.

• Potilaat jatkavat harjoittelua yleensä noin 3 kuukauden kuluttua ensimmäisestä kohtauksesta. Lisäksi stentin käyttö on valinnaista.

2. Kirurginen hoito:

• Yli 30 %:lla potilaista ensimmäinen polvilumpion dislokaatio liittyy suureen määrään polviniveleffuusiota. Tässä tapauksessa on tarpeen suorittaa magneettikuvaus osteokondraalimurtumien tunnistamiseksi. Näiden murtumien yleisin paikka on mediaalinen polvilumpio tai lateraalinen reisiluun nivel, ja kirurgista hoitoa suositellaan yleensä nivelen sisäisten murtumien yhteydessä.

• Leikkauksen aikana osteokondraaliset murtumapalat poistetaan tai kiinnitetään murtumakappaleiden koon ja ruston laadun mukaan. Kun osteokondraalisen murtuman koko on ≥ 15 mm, harkitaan murtuman kiinnittämistä leikkauksen sijaan. Tämä kiinnitys suoritetaan avoimella menetelmällä metalliruuveilla, bioabsorboituvilla tapilla tai ompeleilla.

• Murtumien hoidossa suuntaus polvilumpion samanaikaiseen kirurgiseen stabilointiin saavutetaan mediaalisella korjauksella tai MPFL-rekonstruktiolla. Jos murtumien kiinnittämiseen käytetään metalliruuveja, ne on ehkä tulevaisuudessa poistettava muilla kirurgisilla toimenpiteillä.

• Parhaasta polvilumpion stabilointimenetelmästä on olemassa kaksi koulukuntaa. Ensimmäinen menetelmä on suorittaa eristetty MPFL-rekonstruktio. MPFL on polvilumpion lateraalista subluksaatiota pääasiallinen rajoitustekijä, joten sen rekonstruktio antaa polvilumpiolle tarvittavan vakauden. MPFL-rekonstruktio suoritetaan yleensä nelipäisen jänteen autograftilla, takareisijänteen autograftilla tai allograftilla. Eristetyn MPFL-rekonstruoinnin onnistumisprosentti polvilumpion stabiilisuuden palauttamiseksi on yli 95 %, millä ei ole mitään tekemistä siirteen valinnan kanssa. MPFL-rekonstruoinnin yleisimmät komplikaatiot ovat polvinivelen jäykkyys, polvilumpion murtuma ja toistuva polvilumpion epävakaus.

• Toinen menetelmä ratkaisee polvilumpion epävakauden riskitekijät ja MPFL-rekonstruktiot. Tässä menetelmässä polvilumpion epävakauden anatomiset riskitekijät määritetään röntgenfilmillä ja CT/MRI:llä, mukaan lukien trokleaarinen dysplasia, lisääntynyt polvilumpion korkeus ja TT-TG-etäisyys. Kun se on määritetty, jotkut tai kaikki riskitekijät korjataan leikkauksella.

• Trokleaarinen dysplasia ratkaistaan ​​trokleoplastialla, jossa trokleaarista uraa syvennetään (kuva 12A). Trochlear plastiikka ei ole kovin suosittua Yhdysvalloissa, koska siihen liittyy nivelruston tunkeutuminen, ja teoriassa on olemassa tulevaisuuden iskeemisen nekroosin tai niveltulehduksen riski.

• Polvilumpion korkeus tai polvilumpion korkeuden nousu ratkaistaan ​​distaalisella sääriluun tuberkuloosilla. TT-TG-etäisyyden lisäämiseksi suoritetaan mediaalinen tai anteromediaaalinen sääriluun tuberkuloosi (kuva 12B). Sääriluun tuberositeettiostetomian komplikaatioita ovat irtoaminen, laitteistokipu, tuberosityn väheneminen ja murtuma.

• Lateraalisen verkkokalvon jännitystä varten suoritetaan verkkokalvon lateraalinen vapautus, joka osoittaa polvilumpion kallistuksen lisääntymisen. Sivuttaisen vapautumisen komplikaatioita ovat polvilumpion jatkuva turvotus ja iatrogeeninen mediaalinen epävakaus.

• Potilailla, joilla on epäkypsät luut, jotkin leikkaukset ovat vasta-aiheisia tai niitä on muutettu epifyysin vuoksi.

• MFPL:n reisiluun kiinnityskohta sijaitsee juuri distaalisen reisiluun epifyysin alapuolella. Siksi MPFL-rekonstruktio potilailla, joilla on epäkypsät luut, tulee suorittaa tiukan fluoroskopian ohjauksessa, jotta varmistetaan reisiluun tunnelin turvallinen poraus.

• Distaalinen reisiluun vamma voi johtaa epämuodostumiin, mikä saattaa vaatia kirurgista korjausta tai ei. Samoin sääriluun proksimaalisen ulkoneman vaurio voi johtaa epämuodostumaan, erityisesti mediaalisessa polvessa. Siksi sääriluun tuberositeetin osteotomia on kielletty potilailta, joilla on avoin proksimaalinen sääriluun ulkonema.

• Päinvastoin, polvilumpion jänne voi olla kokonaan tai osittain siirtynyt mediaalisesti. Kun polvilumpion jänteen ulompi puolisko siirretään mediaaliselle puolelle, tätä leikkausta kutsutaan Roux-Goldthwait-leikkaukseksi (kuva 12C).

• Kaikki leikkaukseen menevät potilaat tulee arvioida polvilumpion epävakauden varalta sepelvaltimon raajojen ja pyörivien raajojen järjestelyssä. Lisääntynyt genu valgus, liiallinen reisiluun anteversio ja lisääntynyt ulkoinen sääriluun vääntö ovat polvilumpion epävakauden riskitekijöitä.

• Potilailla, joilla on epäkypsät luut, kasvun ohjaamista tulee harkita käsiteltäessä genu valgusta. Epifyysiruuvit tai kiristysnauhalevyt voivat ulottua reisiluun epifyysin distaalisen pään mediaaliselle puolelle asteittaista korjausta varten. Osteotomiaa tarvitaan potilaiden, joilla on kypsät luut, korjaamiseksi sepelvaltimon tai rotaatiomuodon epämuodostuman vuoksi. Genu valgusn korjausindikaatio on > 10 astetta ja rotaatiosiirtymän korjausindikaatio yli 20 astetta.

• Lapset (< 10-vuotiaat) kohtaavat monimutkaisia ​​polvilumpion epävakauden kuvioita, joihin kuuluu kiinteä tai tavanomainen polvilumpion sijoiltaanmeno. Useat oireyhtymät, kuten Downin oireyhtymä, kynsi-polvilumpion oireyhtymä, Kabuki-oireyhtymä ja Rubinstein Taybi -oireyhtymä, koostuvat polvilumpion epävakaudesta.

• On tärkeää ymmärtää, että MPFL:n eristetty rekonstruktio ei riitä ratkaisemaan näitä monimutkaisia ​​​​kuvioita, koska primaarinen patologia sijaitsee lateraalisesti, ja joskus femoriksen nelipäisen mekanismin mekanismi lyhenee, mikä vaatii laajaa lateraalista vapautumista ja quadriceps femoris -plastiaa näiden ongelmien ratkaisemiseksi.

• Nelipäisen femoriksen plastiikkaleikkauksessa quadriceps femoris -mekanismi on suunnattu uudelleen ja/tai pidennetty. Laiminlyönnin tai myöhäisen hoidon tapauksessa näitä monimutkaisia ​​epävakaita kuvioita voidaan kohdata myöhemmin elämässä.

Kuinka ostaa ortopedisia implantteja ja ortopedisia instrumentteja?

varten CZMEDITECH , meillä on erittäin kattava ortopedisen kirurgian implanttien ja vastaavien instrumenttien tuotevalikoima, mukaan lukien selkärangan implantit, intramedullaariset kynnet, traumalevy, lukituslevy, kallo-leuallinen, proteesi, sähkötyökalut, ulkoiset kiinnikkeet, artroskopia, eläinlääkärin hoito ja niitä tukevat instrumenttisarjat.

Lisäksi olemme sitoutuneet jatkuvasti kehittämään uusia tuotteita ja laajentamaan tuotelinjoja vastataksemme yhä useamman lääkäreiden ja potilaiden kirurgisiin tarpeisiin ja tehdäksemme yrityksestämme kilpailukykyisemmän koko maailmanlaajuisella ortopedisten implanttien ja instrumenttien alalla.

Viemme maailmanlaajuisesti, joten voit ota yhteyttä sähköpostitse osoitteeseen song@orthopedic-china.com saadaksesi ilmaisen tarjouksen tai lähetä viesti WhatsAppiin saadaksesi nopean vastauksen + 18112515727 .

Jos haluat tietää lisätietoja, napsauta CZMEDITECH saadaksesi lisätietoja.